Keski-Suomen kani- ja jyrsijäyhdistys ry
Menu

Lyhyt katsaus eri lajien hoitoon ja tarpeisiin. Tarkemmat hoito-ohjeet löytyvät lajiyhdistysten sivuilla, joihin on linkit lajiesittelyjen lopussa.

Venäjänkääpiöhamsteri talvikko | Venäjänkääpiöhamsteri campbelli | Venäjänkääpiöhamsteri roborovski | Kiinankääpiöhamsteri | Syyrialainen hamsteri | Kesyrotta | Chinchilla | Kesyhiiri | Natalhiiri | Seeprahiiri | Okahiiri | Marsu | Kani | Gerbiili | Degu | Muut hyppymyyrät |

Venäjänkääpiöhamsteri talvikko

(Phodopus sungorous)

Talvikko on kotoisin Siperian ruohikkoaroilta. Se on löydetty vuonna 1773 (Peter Simon Pallas). Yleistyivät lemmikkeinä 1970-luvulla. Pääsääntöisesti erakkoja, tulee siis asuttaa yksinään. Joissain tapauksissa sisarus- tai vanhempi/lapsiparit saattavat tulla toimeen, mutta tällöinkin on varauduttava mahdolliseen erottamiseen.

Pääravintoa on laadukas siemenseos. Vihannekset ja yrtit ovat hyviä tuoreruokia, lisäksi kannattaa tarjoilla eläinproteiinia mm. kananmunan, lihan ja kalan muodossa. Maitotuotteet eivät kuulu hamstereiden ruokavalioon.

Luonteeltaan talvikot ovat yleensä suhteellisen kilttejä ja helposti käsiteltäviä. Jonkin verran territoriaalisuutta esiintyy.

Talvikko elää keskimäärin n. 1,5–2,5 vuotta. Diabetestä esiintyy jonkin verran hybridien yleistymisen myötä. Fruktoosin ja muun sokerin määrä on suositeltavaa pitää minimissään.

Tarkempia hoitoon liittyviä ohjeita voit lukea Hamsteriyhdistyksen ohjeista.

Venäjänkääpiöhamsteri campbelli

(Phodopus campbell)

Campbellit on löydetty vuonna 1902 Kiinan ja Venäjän seuduilta (W. C Campbell). Kyseinen laji yleistyi lemmikiksi harrastajien keskuuteen 1980-luvulla. Campbellit ovat laumasosiaalisia eläimiä, joten ne tarvitsevat lajitoveriensa seuraa.

Asumuksena kannattaa suosia joko muovista tai lasista terraariota. Häkkien pinnavälit ovat usein turhan suuria aiheuttaen erilaisia turvallisuusriskejä. Pääravintoa on laadukas siemenseos. Vihannekset ja yrtit ovat hyviä tuoreruokia, lisäksi kannattaa tarjoilla eläinproteiinia mm. kananmunan, lihan ja kalan muodossa. Maitotuotteet eivät kuulu hamstereiden ruokavalioon.

Luonteeltaan ”cämpsyt” ovat yleensä suhteellisen mukavia ja käsiteltäviä. Territoriaalisuutta esiintyy kuitenkin jonkin verran näykkimisen ja puremisen muodossa.

Elinikä keskimäärin 1,5–2,5 vuotta. Diabetesherkkä laji, joten fruktoosin ja muun sokerin määrä kannattaa pitää minimissään.

Tarkempia hoitoon liittyviä ohjeita voit lukea Suomen hamsteriyhdistys ry:n ohjeista.

Venäjänkääpiöhamsteri roborovski

(Phodopus roborovskii)

Venäjänkääpiöhamsteri-lajeista pienikokoisin ja yleisesti ottaen vilkkain. Roborovski on yleistynyt Suomessa lemmikkinä 1970-luvulta lähtien. Laumasosiaalinen eläin, tarvitsee lajitoveriensa seuraa. Omistajan on varauduttava tarpeen tullen erottamaan kinastelijat omiin asumuksiinsa.

Asumuksena kannattaa suosia joko muovista tai lasista terraariota. Häkkien pinnavälit ovat usein turhan suuria aiheuttaen erilaisia turvallisuusriskejä. Pääravintoa on laadukas siemenseos. Vihannekset ja yrtit ovat hyviä tuoreruokia, lisäksi kannattaa tarjoilla eläinproteiinia mm. kananmunan, lihan ja kalan muodossa. Robojen proteiinin tarve on hieman suurempi, kuin muiden vkh-lajien. Maitotuotteet eivät kuulu hamsterin ruokavalioon.

Ei ole lajina yhtä territoriaalinen muihin lajeihin verrattuna, mutta vilkkautensa vuoksi roborovskit ovat lähinnä katselulemmikkejä. Elinikä n. 2-3 vuotta. Vakavia perinnöllisiä sairauksia ei juuri esiinny, mutta kasvaimia jonkin verran.

Tarkempia hoitoon liittyviä ohjeita voit lukea Suomen hamsteriyhdistys ry:n ohjeista.

Kiinankääpiöhamsteri

(Cricetulus griseus)

Ei varsinaisesti kuulu kääpiöhamsterilajeihin, joiksi luokitellaan Phodopus-suvun lajit. ”Kiinari” on oman sukunsa seitsemästä lajista ainoa lemmikkinä pidettävä. Pääosin erakko, on aikuisiällä asutettava yksin.

Asumuksena kannattaa suosia joko muovista tai lasista terraariota. Häkkien pinnavälit ovat usein turhan suuria aiheuttaen erilaisia turvallisuusriskejä. Luonteeltaan kiinarit ovat hiljaisia ja rauhallisia, kilttejä ja helposti käsiteltäviä. Kiinankääpiö on myös paljon ketterämpi kuin em. lajit, sillä tämä laji omaa suhteellisen pitkän hännän (n.2cm).

Pääravintoa on laadukas siemenseos. Vihannekset ja yrtit ovat hyviä tuoreruokia, lisäksi kannattaa tarjoilla eläinproteiinia mm. kananmunan, lihan ja kalan muodossa. Maitotuotteet eivät kuulu hamsterin ruokavalioon. Ulkonäöltään enemmän hiirimäinen ja solakampi kuin vkh-lajit.

Elinikä n. 2,5-4 vuotta. Diabetesta esiintyy jonkin verran, muutoin suhteellisen terve laji.

Tarkempia hoitoon liittyviä ohjeita voit lukea Suomen hamsteriyhdistys ry:n ohjeista.

Syyrialainen hamsteri

(Mesocricetus auratus)

rottia

Syyrialainen hamsteri tunnetaan myös nimellä kultahamsteri. Se on yksi maailman suosituimmista lemmikkinä pidettävistä pieneläimistä. ”Syrkki” on erakko, joka on asutettava aina yksin. Kuten muutkin hamsterilajit, se on hämäräaktiivinen eläin, jota ei tulisi turhaan päiväsaikaan herätellä.

Asumukseksi sopii häkki tai terraario. Suositeltavaa olisi pitää asumuksen minimikokona 70cm x 40cm, mutta mitä suurempi, sen parempi. Korkeutta kannattaa olla vähintään 25cm. Ravinnon perusta on laadukas siemenseos, jota täydennetään tuoreruoalla ja eläinperäisellä proteiinilla. Hyviä tuoreruokia ovat mm. erilaiset yrtit ja vihannekset. Eläinperäistä proteiinia voi tarjoilla esim. lihan, kalan, kanan tai kananmunan muodossa. Maitotuotteet eivät kuulu hamsterin ruokavalioon.

Syyrialainen hamsteri on kasvaimia lukuun ottamatta suhteellisen terve laji, joka elää n. 1,5–2,5 vuotta. Knikkejä saattaa esiintyä perinnöllisenä riesana.

Sivun alkuun

Tarkempia hoitoon liittyviä ohjeita voit lukea Suomen hamsteriyhdistys ry:n ohjeista.

Kesyrotta

(Rattus norvegicus)

rottia

Kesyrotta on sosiaalinen ja älykäs lemmikki, joka kiintyy voimakkaasti myös ihmisperheeseensä. Se tarvitsee kuitenkin lajitoveriensa seuraa, joten kesyrottia on aina hankittava vähintään kaksi saman sukupuolen edustajaa. Perushoitotoimenpiteitä ruokinnan, käsittelyn ja asuintilojen siisteydestä huolehtimisen lisäksi ovat kynsien leikkuu sekä hännän rasvaus ja pesu.

Pääravintoa on laadukas, kesyrotille kehitelty pelletti tai siemenseos. Raikasta vettä tulee olla aina saatavilla, myös monipuolista tuoreruokaa on hyvä tarjota päivittäin. Kesyrotta tarvitsee myös eläinperäistä proteiinia, sitä voi tarjoilla mm. maustamattoman, kypsennetyn lihan ja kalan muodossa. Kesyrotta tarvitsee asumukseensa tarpeeksi liikkuma- ja kiipeilytilaa. Esim. suuri jyrsijä- tai lintuhäkki on hyvä valinta. Asumuksen koko määrittyy asutettavan lauman mukaan.

Yleisimpiä sairauksia ovat hengitystiesairaudet sekä nisäkasvaimet. Myös bumblefoot, eli tassunpohjantulehdus sekä paiseet saattavat kiusata kesyrottaa. Knikit, diabetes ja erilaiset silmäsairaudet saattavat olla perinnöllisenä riesana.

Tarkempia hoitoon liittyviä ohjeita voit lukea Suomen kesyrottayhdistys ry:n ohjeista.

Chinchilla

(Chinchilla lanigera)

Chinchilla on Etelä-Amerikan Andeilta kotoisin oleva jyrsijä, jonka aikuisiän paino on n. 400-800g. Chinchilla on hämäräaktiivinen eläin. Luonteeltaan chinchilla on älykäs, vilkas, seurallinen ja utelias. Kaikkea uutta on mukava tutkiskella hampailla.

Pääravintona toimii kuiva heinä sekä hyvälaatuinen, chinchilloille suunnattu pelletti. Raikasta vettä tulee olla aina saatavilla. Tuoreruoka ei kuulu chinchillan ruokavalioon. Myöskään siemenet, jyvät tai pähkinät eivät ole hyväksi.

Chinchilla tarvitsee paljon asuintilaa – häkin on oltava mahdollisimman suuri. Eläin pystyy tunkeutumaan ulos huomattavankin pienistä raoista, joten turvallisuuteen kannattaa kiinnittää huomiota. Chinchilla elää keskimäärin n. 10–18 vuotta. Hyvällä hoidolla se saattaa elää peräti yli 20-vuotiaaksi.

Tarkempia hoitoon liittyviä ohjeita voit lukea Suomen Lemmikkichinchillat ry:n ohjeista.

Sivun alkuun

Kesyhiiri

(Mus musculus domesticus)

rottia

Lemmikkinä pidetään nk. suomalaistyyppisiä hiiriä, englantilaistyyppisiä show-hiiriä sekä ns. minihiiriä. Kesyhiirinaaraat viihtyvät parhaiten pienessä laumassa, jossa on n. 4-5 eläintä. Uroshiiret saattavat olla aggressiivisia toisiaan kohtaan, joten ne olisi syytä pitää erillään.

Asumuksena kannattaa suosia erilaisia terraarioita. Häkeissä pinnavälit ovat usein niin suuria, että kesyhiiri saattaa päästä livahtamaan pakosalle. Kesyhiiren pääravintoa on hyvälaatuinen siemenseos tai täysravintopelletti. Tuoreruokaa voi tarjota päivittäin. Myös eläinperäistä proteiinia on hyvä olla tarjolla, esim. kissan- tai koirannappuloiden muodossa. Raikasta vettä tulee olla aina saatavilla.

Yleisiä terveysongelmia kesyhiirillä ovat erilaiset hengitystieoireilut, silmäongelmat sekä erilaiset kasvaimet ja paiseet. Kesyhiiri elää keskimäärin 1-1,5 vuotta. Kahden vuoden iän saavuttaminen ei kuitenkaan ole mahdottomuus.

Tarkempia hoitoon liittyviä ohjeita voit lukea Suomen näyttely- ja lemmikkihiiret ry:n ohjeista.

Natalhiiri

(Mastomys natalensis)

Natalhiirtestä käytetään nimitystä hiiri, sen ulkoisen hiirimäisen vaikutelman vuoksi. Kuitenkin perimältään se on lajina hieman lähempänä rottaa kuin hiirtä. Englanniksi lajia kutsutaan mm. nimityksillä multimammate mouse/rat ja African soft furred rat.

Natalhiiri on hieman pidempi-ikäinen kuin kesyhiiri, se elää 2-3 vuotta. Sukupuolisia eroja ei juurikaan ole, eli urokset ja naaraat toimivat molemmat hyvinä lemmikkeinä. Molempia sukupuolia voi pitää saman sukupuolen kanssa laumoissa. Uroksilla toki voi toisinaan esiintyä kahinointia.

Kokonsa puolesta natalhiiri on kesyhiirtä isompi. Aikuinen natalhiiri painaa 70-100 g. Natalhiiri on täysin hajuton. Natalhiiret ovat älykkäitä eläimiä ja nopeita oppimaan. Ne ovat myös erittäin sosiaalisia, minkä vuoksi natalia ei koskaan tulisi pitää yksin.

Natalien luonne on vielä villi. Natalhiiren joutuu kesyttämään ja totuttamaan käsittelyyn, muutoin se voi purra. Tämän takia natalhiiri ei oikein sovellu lasten lemmikiksi.

Hyvältä lemmikkikasvattajalta hankittu natalhiiri on kesytetty jo poikasena. Natalhiirtä tulisi käsitellä joka päivä jonkin verran, että se pysyy käsikesynä. Kesy natali on mukava ja hajuton lemmikki.

Natalhiirille sopiva asumus on lasinen terraario tai häkki, jossa metallinen pohja. Ne ovat kovin taitavia karkaamaan ja ne jyrsivät usein itsensä ulos muovisista ja muovipohjaisista asumuksista. Terraariossa on hyvä olla tukeva ja hyvin kiinnitetty verkkokansi. 2-5 natalhiirelle sopiva on kooltaan n. 80-litrainen terraario.

Kuivikkeeksi soveltuu kutterinpuru. Asumus olisi hyvä siivotaan noin kerran viikossa. Natalhiiret tekevät tarpeensa yleensä yhteen paikkaan. Natalhiirelle ei saa laittaa mitään muovisia tarvikkeita. Keraaminen tai metallinen ruokakuppi, juomapullo, keraamisen pesämökki ja myös reilun kokoinen metallinen juoksupyörä olisi hyvä löytyä asumuksesta.

Perusruoaksi natalhiirelle käy muillekin hiirille soveltuva siemenseos. Ruokana voi käyttää myös Altrominin hiirille tarkoitettua täysravintopellettiä. Natalille voi antaa erilaisia vihanneksia, hedelmiä, puuroja, raejuustoa, maustamatonta jauhelihaa tai jauhomatoja.

Tarkempia hoitoon liittyviä ohjeita voit lukea Suomen näyttely- ja lemmikkihiiret ry:n ohjeista.

Seeprahiiri

(Lemniscomys barbarus)

Suomen näyttely- ja lemmikkihiiret ry:n ohjeista.

Okahiiri (Egyptinokahiiri)

(Acomys cahirinus dimidiatus)

Tarkempia hoitoon liittyviä ohjeita voit lukea Suomen näyttely- ja lemmikkihiiret ry:n ohjeista.

Marsu

(Cavia porcellus)

rottia

Marsu on Etelä-Amerikasta kotoisin oleva jyrsijä. Eurooppaan se saapui tutkimusmatkailijoiden mukana 1700-luvulla ja alkoi yleistyä lemmikkikodeissa. Marsu on päiväaktiivinen laumaeläin, joten niitä tulee olla aina vähintään kaksi.

Asumuksen tulee olla riittävän iso ja virikkeellinen. Kahdelle marsulle häkin minimikoko on 100cm x 50cm. Liian suurta häkkiä ei ole olemassakaan. Jokapäiväinen kuivaheinän ja C-vitamiinin saanti on marsulle elintärkeää. Päivittäinen C-vitamiinin annoskoko on n. 20mg/pvä. C-vitamiinia marsu saa laadukkaasta tuoreruoasta sekä täysravintopelleteistä. Myös vitamiinilisät ovat ok.

Marsujen riesana saattaa esiintyä jonkin verran silsaa. Silsa vaatii aina eläinlääkärin hoitoa. Kaikki taloudessa elävät eläimet tulee hoitaa samanaikaisesti, vaikkei oireita olisi kuin yhdellä. Marsu elää n. 3-6 vuotta. Hyvällä hoidolla tämä kovasti jutusteleva kaveri voi saavuttaa jopa kahdeksan vuoden iän.

Tarkempia hoitoon liittyviä ohjeita voit lukea Suomen Marsuyhdistys ry:n ohjeista.

Sivun alkuun

Kani

(Oryctolagus cuniculus)

rottia

Lemmikkinä pidettävät kesykanit polveutuvat villikaniineista. Alun perin kani kesytettiin lihan ja nahan tuotantoa varten, mutta se vakiinnutti pian paikkansa myös lemmikkikodeissa.

Kani on yhdyskuntaeläin, joten sille olisi suositeltavaa tarjota lajitoverin seuraa. Jotkut yksilöt eivät kuitenkaan tule toimeen lajitoveriensa kanssa, jolloin omistajan on seurusteltava kaninsa kanssa paljon. Kani tarvitsee paljon asuintilaa. Häkin tulee olla niin suuri, että kani kykenee vaivatta venyttelemään, makailemaan sekä nousemaan tähystävään asentoon. Häkki tulee sijoittaa rauhaisaan paikkaan ja peittää katto esim. viltillä, jotta kani kokisi sen kotoisaksi ja turvalliseksi pesäpaikaksi.

Kanin pääravintoa on hyvälaatuinen, kuivattu heinä. Sitä tulee olla aina rajoittamattomasti saatavilla. Myös raikasta vettä tulee olla jatkuvasti saatavilla. Ruokavaliota voi täydentää kaneille suunnatulla täysravinnepelleteillä kanin iästä ja terveydentilasta riippuen. Siemenseokset eivät kuulu kanin ruokavalioon! Kani elää rodusta riippuen n. 5-10 vuotta. Pienikokoiset rodut elävät keskimäärin pidempään kuin suuret rodut.

Yleisimpiä terveysongelmia kaneilla ovat erilaiset vatsa- ja hammasongelmat. Ongelmia voi aiheuttaa myös esim. pasteurelloosi, kokkidioosi sekä e. cuniculi (encephalitozoon cuniculi).

Tarkempia hoitoon liittyviä ohjeita voit lukea Suomen Lemmikkikanit ry:n ohjeista tai Kaniininkasvattajat ry:n sivulta.

Gerbiili

(Meriones unguiculatus)

gerbiili

Gerbiili on lähes hajuton verrattuna useisiin muihin jyrsijöihin. Gerbiili ei ole yöeläin, joten se sopii hyvin lasten lemmikiksi.

Gerbiili on laumaeläin, eikä sitä siksi tulisikaan pitää yksin, vaan kahden tai useamman samaa sukupuolta olevan lajitoverin kanssa.Urokset tulevat keskenään toimeen yhtä hyvin kuin naaraat. Poikasten lisääminen urosten laumaan on tosin helpompaa kuin naaraslaumaan.

Gerbiilin asumukseksi sopii parhaiten akvaario, kantena verkkoa jonka silmäkoon tulisi olla niin pieni, ettei gerbiili voi jäädä siihen kuonostaan kiinni. Myös suuri muoviterraario on hyvä asumus. Kuivikkeeksi sopii kutterinpuru jota levitetään paksu kerros pohjalle.

Häkki ei ole kovin toimiva ratkaisu, koska kaivaessaan gerbiili työntää purut pois häkin kalterien välistä ja aiheuttaa paljon sotkua ympäristöönsä. Pitkästyessään gerbiili voi helposti ruveta jyrsimään häkin kaltereita, jolloin karvat sen kuonosta voivat kulua kokonaan pois.

Muovisia mökkejä ja virikkeitä tulisi välttää.

Gerbiili tykkää kylpeä hiekassa pitääkseen turkkinsa puhtaana ja kiiltävänä. Siihen sopii eläinkaupoista saatava hyvin hienojakoinen chinchillanhiekka. Hiekka kannattaa laittaa erilliseen astiaan ja nostaa gerbiilit päivittäin siihen kylpemään.

Gerbiilille sopivaa perusruokaa on Altromin rotta/hiiripelletti tai jyväsekoitus. Jyväseoksessa ei kuitenkaan saa olla liikaa pähkinöitä ja auringonkukansiemeniä. Ne tekevät gerbiilin turkin rasvaiseksi ja voivat aiheuttaa liikalihavuutta.

Gerbiilille voi antaa myös kovaa purtavaa, esim. kuivaa leipää ja koirankeksejä, jotta sen hampaat eivät kasvaisi liian pitkiksi. Perusruoan lisäksi gerbiili tarvitsee tuoretta ravintoa. Erilaiset vihannekset ja marjat kuten porkkana, kurkku, tomaatti, omena, mansikat ja mustikat ovat sopivaa syötävää gerbiilille.

Gerbiilillä esiintyy jonkin verran sairauksia kuten "Nokkatauti" eli nenätulehdus, Tyzzerin tauti, välikorvan tulehdus, salmonella, ripuli, sisä-ja ulkoloiset ja kasvaimet.

Tarkempia hoitoon liittyviä ohjeita voit lukea Suomen Gerbiiliyhdistys ry:n ohjeista.

Degu

(Octodon Degus)

Degu on sosiaalinen ja älykäs eläin. Se oppii nopeasti tuntemaan hoitajansa, viihtyy ihmisen sylissä ja seurassa. Degu kuitenkin tarvitsee myös lajitovereita, kahta samaa sukupuolta olevaa degua voi pitää samassa häkissä tai terraariossa. Luonteeltaan degu on hyvin utelias ja nauttii juoksentelusta vapaana huoneen lattialla.

Tilatarve on suuri, degut liikkuvat paljon ja pitävät korkeista paikoista. Asumuksen suunnittelussa kannattaa ottaa huomioon, että mitä suurempi ja korkeampi häkki, sitä tyytyväisempi eläin on.

Pohjamateriaaliksi sopii kutterinpuru. Sen lisäksi kuivikkeina voi käyttää myös turvekutteria, haapahaketta sekä puu- tai paperipellettiä.

Degut hoitavat turkkiaan kylpemällä hienossa hiekassa ja tähän sopivaa on chinchillahiekka. Hiekka-astiaa ei kannata pitää jatkuvasti degujen häkissä, sillä se on varsin pian täynnä puruja ja degut saattavat käyttää sitä myös vessana.

Ruokinnalla on hyvin suuri merkitys degun eliniän pituuteen sekä eläimen terveyteen. Väärin ruokittuna lemmikkidegu voi elää vain muutaman vuoden vaikka degu saattaa luonnossa ja vankeudessa oikein ruokittuna elää jopa 15-vuotiaaksi.

Ruoassa tulisi olla mahdollisimman vähän degulle haitallisia hiilihydraatteja kuten sokereita, eli vaikka degu pitäisi makeista hedelmistä ja vihanneksista, niitä ei siitä huolimatta tulisi antaa. Parhaiten toimivana ruokana degulle on pellettiseos, joka sisältää 50% laadukasta marsupellettiä ja 50 % laadukasta chinchillapellettiä. Degulle tulee myös olla jatkuvasti tarjolla paljon hyvälaatuista heinää sekä raikasta vettä. Näiden lisäksi degulle voi antaa kuivattuja myrkyttömiä kasveja kuten voikukkaa, nokkosta, oksia lehtineen.

Degun kanssa tulisi seurustella päivittäin. Varsinkin, jos degulla ei ole kaveria tulisi ihmisen tarjota degulle sen kaipaamaa sosiaalista elämää.

Omistajalleen hyvin kiltit degut voivat olla epäluuloisia vierasta kohtaan, eivätkä välttämättä pidä vieraiden ihmisten käsittelystä.

Deguilla esiintyy muutamia sairauksia kuten diabetes, hammasvaivat ja kaihi. Degun on myös mahdollista sairastua Tyzzerin tautiin.

Tarkempia hoitoon liittyviä ohjeita voit lukea Suomen Gerbiiliyhdistys ry:n ohjeista.

Muut hyppymyyrät

Tarkempia hoitoon liittyviä ohjeita voit lukea Suomen Gerbiiliyhdistys ry:n ohjeista.

Sivun alkuun